JATKUU SYKSYLLÄ

Tuppens hjärta

He saapuivat keväällä, ensimmäiset perheet muuttivat jo huhtikuussa, ne perheet, joilla oli kouluikäisiä lapsia, tulivat kesäkuun alussa. He saapuivat kimpsuineen ja kampsuineen, tuulettivat talojaan ja vuodevaatteittaan, ja sitten he kävivät tervehtimässä ja haistelemassa toisiaan.
Tytöt pukeutuivat uimahuoneessa ja pojat yrittivät kurkkia raoista ja oksanreistä. Häivähdys nänniä tai kiharaista häpykarvaa lämmitti heitä monta päivää. Ja yötä.
Saarella huhuttiin. Ruttan Bergqvist oli tullut ulos rappusille kello kolmen aikaan yöllä. Oli alkanut tihuuttaa vettä ja hän aikoi ottaa pyykit sisään. Ja silloin hän näkee, että joku kiipeää ulos keittiön ikkunasta. Jos joku kiipeää ulos, on hänen täytynyt ensin kiivetä sisään. Piian luo, jolla on sänky keittiössä.
Nikanderin Pentan ääni ja Toivosen Evinruden, Fjalarin matkaradion rahina, Ison huvilan ullakon rappusten narina. Kalan perkkeiden, piipputupakan, vernissan ja vanhojen öljytakkien tuoksu…
Ja sitten eräänä päivänä, paahtavan kuumana heinäkuun päivänä hän makasi uimahuoneen luona kalliolla Bennyn vieressä. He olivat uineet ja nyt he makasivat siinä, märkinä ja hengästyneinä ja tunsivat kallion lämmön heidän allaan ja auringon lämmön heidän yllään. Ingalill makasi selällään silmät puoliummessa ja yhtäkkiä hän tunsi miten hänen ja auringon väliin tuli varjo.